Powered By Blogger

28.2.2010

Toinen viikko 22.-25.2.2010

Viikon tauon jälkeen jatkoin Hiiren kokoamista kasaan. Maanantaina sain jo tehtyä kokonaan tukirakenteen loppuun. Olin siihen tyytyväinen ja vahvistin vielä muutamia kohtia toisella kerroksella kanaverkkoa. Tein Hiiren perusrungon isosilmukkaisella kanaverkolla ja pienemmät yksityiskohdat kuten kädet,nenän ja hännän pienisilmukkaisella verkolla. Pieniin töihin pienempi kanaverkkoa on hyvää, koska se taipuu paremmin ja on tiheämpää. Kanaverkkoa työstäessä ei ollut mitään suurempia ongelmia. Välissä oli hyvä tehdä tilannetarkastelua, kuinka työn muodot pysyivät sitä käsitellessä. Hyvä tapa siinä oli laittaa musta kangas työn taakse, koska se tuo paremmin kanaverkon rakenteen esiin kuin valkoinen tausta.


Kanaverkkovaihe.

Seuraava operaatio Hiiressä oli laittaa liisteripaperikerros. Se laitetaan kanaverkon päälle ennekuin siihen laitetaan ekovillamassa. Liisteripaperikerroksen laittaminen oli aluksia vaikeaa, koska se ei meinannut alussa saada tartuntapintaa kananverkosta. Aikasi laitettua paperisiivuja päällekkäin ne alkoivat pysymään paikoillaan. Paperina käytimme tavallista sanomalehtiä, joista revimme paperisiivuja. Siivuja kannatee vetää kuitu suuntaan eli ylhäältä alas. Kerroksia laitoin omaan työhöni kaksi, koska se riitti näin pieneen työhön. Kerroksia voi laittaa noin 2-4. Liisteriä oli hyvä käyttää reilusti siivujen kiinnittämiseen kanaverkkoon etteivät sanomalehtisiivut kuivuessa tipu pois paikoiltaan. Paperiliisterikerrosta laittessa voi huomata vielä, jos hahmon muodot ovat lyssähtäneet joistain kohdin. Voit korjata kohdat työntäen sormenpään paperin läpi ja sitten muokata kanaverkkoa. Itse jouduin hiukan muokkaamaan hiiren mahaa näin, koska se oli hiukan painunut alaspäin.


Paperiliisterin laitto.



Hiiri valmiina päällystettynä.


Paperiliisterikerroksen kuivumisessa meni yksi vuorokausi. Hiustenkuivaaja oli hyvä salainen ase, jos jotkin kohdat olivat märkiä vielä. Seuraavaksi laitoin Hiiren päälle ekovillasta ja liisteristä tehdyn massan. Massan sain valmiina, mutta se oli mielestäni liian löysää, joten lisäsin siihen ekovillanpuruja. Massaa on helpompi käsitellä paksumpana ja välttyt valuma jäljistä kuvumisen aikana.

Massan laittaminen oli varmasti yksi mukavimmista työvaihteista, koska siinä alkoi viimeistään muodostumaan Hiiren ulkonäkö kunnolla. Massa vaiheessa pystyi lisäämään työhön yksityiskohtia enemmän ja muokkaamaan kaarevia kohtia paremmin. Liian paksua kerrosta massaa ei silti kannate laittaa työhön, koska kuivuminen kestää pitempään ja massa ei saata pysyä kunnolla kiinni kanaverkossa liiallisen painon vuoksi. Hiiren päällä olevan massan annoin kuivua v.lopun ylin.


Kuivunut ekovillamassa.

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy myös kuvat minun ja Outin tekemistä Hämähäkeistä, jotka on tehty aivan samalla tekniikalla kuin Hiiri. Hämähäkkien tukirakenteen teossa ei mennyt kauan vain yksi päivä. Työtä nopeutti pienet pihdit ja pieni silmukkainen kanaverkkoa. Paperiliisterikerrosta laittaessa piti käyttää pieni siivuista paperia. Siivuja oli hyvä laittaa ristikkäin, jotta ne pysyisivät hyvin kiinni pienessä työssä. Aikaa vievä operaatio oli siivujen laitto jalkoihin, koska ne olivat ohueet. Hämähäkin kuivuessa yön yli laiton ekovillaliisteri massan ja annoin hämähäkin myös kuivua v.lopun yli.

Ensimmäinen viikko 8.-12.2.2010

Tehtävänantona meillä Tornion kuvataiteilijoiden kakkoskurssilaisilla on tehdä Kemin sarjakuvapäiville sarjakuvahahmoja. Hahmot teemme kolmen viikon ketävällä kuvanveistokurssilla. Kurssin ensimmäisellä viikolla valitsimme hahmoja sarjakuvasta Karvinen ja aloitimme tekemään alustavia suunnitelmia. Minä valitsin Hiiren ja Hämähäkin tehtäväkseni. Piirsimme paperille hahmoista kuvat edestä,sivusta ja ylhäältä. Mitat täytyi myös merkitä piirrustuksiin. Suunnitelmien piirtäminen ei tuottanut erityisiä hankaluuksia, välissä oli vain vaikea hahmottaa joitakin kulmia kun hahmoa käänsi toiseen suuntaan, että kuvan suhteet tulisivat oikein piirrettyä.




Viikon lopussa pääsin sitten vääntämään hahmoilleni tukirakennetta kanaverkosta. Isoimmille hahmoille täytyi teettää lisäksi metallitukiranka. Omat työni olivat sen verran pieniä ettei niihin tarvinnut metallitukea erikseen sisälle. Kanaverkon työstäminen oli aluksia mukavaa mutta senkin nurja puoli alkoi tulemaan esiin, kun olin aikani verkkoa väännellyt. Sormen päät alkoivat kuivettua ja voimat loppuivat pihdeillä vääntäessä kappaleita toisiinsa kiinni. Tehokkain ja helppokäyttiösin työväline oli pieni hampaiset pihdit, koska niillä pääsi helposti kanaverkon rakoihin vääntämään verkon piikkejä tiukasti kiinni. Esimmäisellä viikolla sain tehty Hiiren rungon jo aika pitkälle. Tein keskivartalon,pään,korvat ja osan jaloista.